Kielilaki

Suomi sai uuden perustuslain maaliskuussa 2000. Perustuslaissa määritellään, kuten aiemmassa hallitusmuodossakin, että maamme viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi.

Perustuslain mukaan hallintoviranomaisten on huolehdittava sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön kulttuurillisista ja yhteiskunnallisista tarpeista tasaveroisesti.

Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että yhteiskunnan tarjoamia palveluita, opetusta ja tiedotusaineistoa on oltava saatavilla molemmilla kielillä.

Myös Suomen hallinto on lain mukaan kaksikielinen, joten kaikki lait, säädökset ja muut tärkeät asiakirjat julkaistaan sekä suomeksi että ruotsiksi.

Ruotsinkielen puolella suuri enemmistö

Kielelliset oikeudet ja velvollisuudet määritellään tarkemmin kielilaissa. Eduskunta hyväksyi 11. helmikuuta 2003 uuden kielilain, joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2004.
Miten poliitikkojen äänet sitten jakautuivat? Ilahduttavaa oli, että ratkaisevassa eduskuntakäsittelyssä 179 kansanedustajaa äänesti kielilain puolesta ja vain kolme vastusti sitä.

Uusi kielilaki perustuu suurelta osin edeltäjäänsä, vanhaan kielilakiin, niin kuntien kielijakauman kuin valtion viranomaisten velvollisuuksienkin osalta.

Näkyvyyttä kummallakin kielellä

Uuden kielilain mukaan kaikilla on oikeus käyttää omaa äidinkieltään ollessaan yhteydessä valtiollisiin ja kaksikielisten kuntien viranomaisiin.

Viranomaisten luona asioidessa ruotsia on oikeus käyttää muun muassa sekä asioita hoidettaessa että tietoja haettaessa.

Viranomaisten on annettava palvelua molemmilla kielillä, ilman että sitä tarvitsee erikseen pyytää. Heidän tulee myös huolehtia siitä, että opasteet, lomakkeet, esitteet ja muu vastaava aineisto on näkyvästi esillä molemmilla kielillä.

Oikeusministeriö valvoo

Viranomaisten johtohenkilöstöllä on vastuu järjestelmän toimimisesta. Jos ruotsinkielisissä palveluissa ilmenee puutteita, johtoportaalle voi tehdä valituksen.

Oikeusministeriön tulee uuden kielilain nojalla valvoa kielilainsäädännön soveltamista ja tehdä aloitteita puutteiden korjaamiseksi.

Oikeuskansleri ja oikeusasiamies ovat lainkäytön korkeimpia valvojia, ja hekin ottavat vastaan kielellisiä oikeuksia koskevia valituksia.